Ei vain kansanrunoudesta

Vaahterat palavatVenäjän suomalais-ugrilaisten kansojen runoutta ei turhan usein suomenneta, kirjoittaa Ville Ropponen. Hän on tutustunut antologiaan Vaahterat palavat, joka esittelee viisi nykymarilaista naislyyrikkoa, Zoja Dudinan, Svetlana Esaulovan, Albertina Ivanovan, Valentina Iziljanovan ja Nadezhda Nikitinan.

Kankeahkossa esipuheessa antologian toinen suomentaja Leena Laulajainen esittää, että marilaisen runon juuret ovat kansanlyriikassa. Sosialistisen realismin tai venäläisen nykyrunon vaikututusta Laulajainen ei käsittele. Eikö marilaisella nykyrunolla todella ole vaikutteita muualta kuin kansanlyriikasta?

Esipuheessa olisi voinut pohtia lisäksi sitä, miten 2000-luvun sorto on vaikuttanut marilaiseen kirjallisuuteen, kun kulttuuriyhteydet muualle maailmaan ovat heikentyneet. Yksikään kirjallisuus ei elä vain kansanrunoudesta.

Lue koko arvostelu:

http://www.parnasso.fi/kritiikit/2009-09/ei-vain-kansanrunoudesta/

FacebookTwitterGoogle+LinkedInVKWordPressBlogger PostLiveJournalTumblrTelegramWhatsAppSMSEmailGoogle GmailOutlook.comMail.RuPrintFriendly

Leave a Reply