Euroopan ihmistuomioistuin taas asialla

 

Venäjälle tuli jälleen langettava tuomio Euroopan ihmisoikeusistuimessa, kyseessä on jo kymmenes tuomioistuimen päätös Tshetsheniassa tapahtuvista rikoksista. Viiden lapsen isä vietiin kotoa Venäjän armeijan “puhdistusoperaatiossa” Argunissa v. 2001. Hänet löydettiin vuosi myöhemmin osittain haudattuna pellon laidasta. Ruumiissa oli rankan kidutuksen jäljet. Samana päivänä samassa kylässä Venäjän armeija murhasi 10 toista siviiliuhria.

Ei ole tiedossa onko tekijöille jo myönnetty “Venäjän sankarin” arvonimi, kuten Budanoville, Baranoville ja usealle muulle sotarikolliselle.

/ Mikael

 

P.S.

Kuinkahan kauan maailma jaksaa vaieten katsoa tällaista äärimmäistä hirmuvaltaa? En malta olla liittämättä tähän viestiin otteen arvostetun presidenttimme haastattelusta 1.10.2005:

” Suomi ja Venäjä jakavat tällä hetkellä ideologisesti samat päämäärät: demokratian, ihmisoikeudet, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon ja monta muutakin periaatetta. “

European Court of Human Rights Condemns Russia in Chechen Disappearance and Killing Case

10th Judgment of the European Court of Human Rights relating to Chechnya

(Moscow, 10 May 2007) The European Court of Human Rights (ECHR) today condemned Russia for the disappearance and killing of a young man from Chechnya, the organization representing relatives of the victim, Russian Justice Initiative, said.

In the case Akhmadova and Sadulayeva v. Russia, the ECHR considered the illegal detention, disappearance and killing of Shamil Akhmadov, a father of five small children, who was detained during a large-scale mopping-up operation in the town of Argun, Chechnya, on 12 March 2001. More than a year after the detention, local residents discovered Akhmadov’s body, badly mutilated, in a field outside of Argun.

Akhmadov was one of more than 150 detained that day. While most of the detainees were released within days, eleven of them, including Akhmadov, “disappeared.” The bodies of seven of the disappeared were discovered in two mass-graves in Chechnya, one of which was located on the edge of the main Russian military base in Chechnya, at Khankala. The Court concluded that these events were related and that Russian State authorities must be held responsible for Akhmadov’s death.

“I am very satisfied with the judgment,” said Tamusa Akhmadova, Shamil Akhmadov’s mother and one of the applicants in the case.

Immediately after the detention, Akhmadov’s wife, Larisa Sadulayeva, and mother, Tamusa Akhmadova, started searching for him together with relatives of the other disappeared. They wrote numerous letters to law enforcement and prosecutorial agencies and provided detailed testimonies to investigators. Although officials opened a criminal investigation into the disappearances, the investigation has produced no tangible results.

In its unanimous judgment, the Court made a number of important findings:

  • The detention of Akhmadov had been unlawful as Russian troops disregarded domestic legal procedures (Article 5 of the European Convention for Human Rights);

  • Russia must be held responsible for Akhmadov’s death (Article 2);

  • The investigation into the disappearance and killing of Akhmadov has been inadequate on numerous accounts (Article 2);

  • The suffering of Akhmadov’s wife and mother as a result of Akhmadov’s death and the failure of the Russian government to take adequate steps to investigate the killing reaches the threshold of inhuman and degrading treatment (Article 3);

  • The refusal of the Russian authorities to submit the documents of criminal investigation file constitutes a failure to assist the Court in its investigation (Article 38).

The Court paid particular attention to the inadequacy of the investigation in its judgment, noting that the investigation was plagued by inexplicable delays and could only be described as dysfunctional. For example, the investigation collected documents relating to the mop-up operation only three and a half years after the disappearance and it does not appear that the investigators questioned any of the servicemen involved in the operation. The investigation was adjourned and reopened at least six times and it was transferred from one prosecutor’s office to another on at least five occasions for no apparent reason. According to the Court, the conduct of the prosecutor’s office “creates a strong presumption of at least acquiescence in the situation.”

“This is a damning verdict on the effectiveness of investigations into human rights violations in Chechnya,” said Ole Solvang, executive director of Russian Justice Initiative. “Unfortunately, investigations into current abuses show similar shortcomings.”

Human rights organizations estimate that between three and five thousand people have disappeared in Chechnya since 1999. Although there are strong indications that state representatives are responsible in the majority of such cases, only one state representative has been convicted for a disappearance to date.

The Court awarded Akhmadov’s wife and mother EUR 20.000 each in respect of moral damages and EUR 15.000 jointly in respect of material damage.

This is the tenth judgment by the European Court of Human Rights regarding grave human rights abuses in Chechnya. In nine of those cases the Court held Russia responsible for a violation of the right to life. In the other case Russia was condemned for torture.

For more information:
In Moscow, Russia: Ole Solvang, +7 905 527 5978
In Nazran, Russia: Arsen Sakalov, +7 906 486 0753

See also:

ECHR: Judgment
HRW: Last Seen…: Continued “Disappearances” in Chechnya
Memorial: A Second Civilian Burial Site Discovered Near the Military Base at Khankala
Memorial: “Disappeared” Found in Unmarked Graves
SRJI: Cases from the North Caucasus pending before the European Court of Human Rights

 

.

FacebookTwitterGoogle+LinkedInVKWordPressBlogger PostLiveJournalTumblrTelegramWhatsAppSMSEmailGoogle GmailOutlook.comMail.RuPrintFriendly
2 Comments
  1. Mikaelin P.S.n johdosta pieni kommentti: Presidentiltä kannattaa kysyä tshetsheniasta uudestaan ja uudestaan. Yleensä lausunnot tulevat vastauksina kysymyksiin.

    Kun yleensä aina suurennuslasilla katsotaan mitä Halonen on sanonut mistäkin (mm. Ilta-sanomat viime vuonna vertaili venäjä ja usa-lausuntoja) niin voin kertoa, että Amnestyn vuosikokokouksessa Espoon Otaniemessä maaliskuussa 2005 kun tästä kysyttiin, rouva totesi hyvin painokkaasti, että tämä on se aihe josta hän aina keskustellessaan Putinin kanssa on tämän kanssa eri mieltä. Hän kertoi myös sanoneensa Putinille, että Tshetshenian tilanne vaarantaa kaikki mahdolliset muut hyvät kehitykset venäjällä. Nelosen uutiset ja radiouutiset olivat paikalla ja tekivät jutut. (IS ei tätä lausuntoa muistanut mahduttaa mukaan omaan yllä mainittuun koosteeseensa)

    / Frank

  2. Ehkä näin on. Valtiojohdon neuvottelut ulkomaan kolleegojen kanssa kun ei ole kovin läpinäkyvää toimintaa. Onhan ent. ulkoministeri Tuomiojakin sanonut, että hän joka kerta kun on Venäjän johtoa tavannut on ottanut Tshetshenian esille keskusteluissa. Halosella taas on alueelta omakätistä kokemusta, hänhän ulkoministerinä Ingushetiassa jopa kävi vierailemassa pakolaisleireillä.

    Luulenpa että ministerit ja presidentit antavat itsestään liian kauniin kuvan näistä asioista, joita kukaan ei voi tarkistaa. Lahden kokouksen jälkeen Vanhanenkin kertoi ylpeänä lehdistötilaisuudessa että vaikeista asioista kuten Tshetsheniasta oli keskusteltu Putinin kanssa. No, vähän myöhemmin Le Pais-lehti löysi jostain roskiksesta neuvottelun keskustelumuistion, siinähän ilmeni että Eesti oli ainoana ottanut puheenvuorossaan asian esille …….

    Onhan puuttuminen Kaukasian ongelmiin ollut varsin hampaatonta. Puhumme Euroopan suurimmasta ihmisoikeusongelmasta. Varovaistenkin laskelmien mukaan Tshetsheniassa on vuodesta 1994 alkaen tapettu 2-3 kertaa enemmän siviilejä kuin Bosniassa 90-luvulla. Sokea kanakin näki jo vuonna 2001-2002 mihin Venäjä on kehittymässä, mutta siihen ei haluttu puuttua silloin kun siihen vielä olisi ollut mahdollisuuksia. Sen sijaan jaettiin ylistäviä lausuntoja Venäjän johdon demokraattisuudesta. Mielestäni Halosen lausunto vielä lokakuussa 2005 on pöyristyttävä. Jos hän olisi ollut edes himpun verran huolestunut Venäjän kehityksestä, niin kuin olisi pitänyt olla, hänen olisi pitänyt valita sanansa tarkemmin.

    / Mikael

Leave a Reply