Karjalan kielipesä vaikeuksissa

Uhtuan karjalankielinen kielipesä vaikeuksissa

Suomen Kulttuurirahasto aloitti kesäkuussa 2008 hankkeen kielipesätoiminnan edistämiseksi Venäjän suomalais-ugrilaisilla alueilla. Vuonna 2006 Uhtualla toimineet kielipesäryhmät yhdistettiin karjalankieliseksi lastentarhaksi. Uhtuan kielipesän toiminta on kuitenkin kohdannut vaikeuksia: Kalevalan piirihallinnon opetusosasto käski pitää osan oppitunneista venäjän kielellä.

Venäjän kielen ujuttamista opetusohjelmaan perustellaan epämääräisesti sillä, että lasten on hyvä oppia riittävästi venäjää ennen kouluikää. Se, onko taustalla korkeammalta tasolta tulleita toimintaohjeita ja aikomus koko kielipesätoiminnan alasajosta, ei ole toistaiseksi varmuudella tiedossa, Kulttuurirahaston kielipesähankkeen koordinaattori Annika Pasanen kirjoittaa.

Kielipesä on lasten päivähoitomuoto, jossa käytetään samaa menetelmää kuin varhaisessa, täydellisessä kielikylvyssä. Lapset tulevat kielipesään enemmistökielisinä ja henkilökunta puhuu heille ensihetkistä alkaen vain ja ainoastaan kyseessä olevaa vähemmistökieltä. Muutaman kuukauden sisällä lapset alkavat ymmärtää vähemmistökieltä ja vähitellen he alkavat myös puhua sitä itse.

Kielipesän tavoitteita ovat lasten aktiivinen kaksikielisyys ja uhanalaisen vähemmistökielen elpyminen. Kielipesä voi osaltaan tukea vanhempien roolia vähemmistökielen siirtäjinä tilanteessa, jossa kielen siirtyminen kotona ei ole enää mahdollista tai itsestäänselvää.

Kielipesämenetelmä on osoittautunut tehokkaaksi osaksi uhanalaisten kielten elpymistä jo useissa vähemmistöyhteisöissä ympäri maailmaa. Venäjällä menetelmä on vielä melko tuntematon ja vähän käytetty.

Venäjän vähemmistöalueilla on tavallista, että venäjänkielisessä lastentarhassa opetetaan vähemmistökieltä laulujen ja leikkien muodossa pari kertaa viikossa. Tällainen opetusmuoto ei kuitenkaan voi johtaa aktiiviseen kielitaitoon eikä kielen siirtymiseen seuraavalle sukupolvelle, kuten kielipesä parhaassa tapauksessa voi.

Suomen Kulttuurirahasto aloitti kesäkuussa 2008 hankkeen, jonka tavoitteena on edistää kielipesätoimintaa erityisesti Venäjän suomalais-ugrilaisilla alueilla. Tällä hetkellä Venäjällä toimii vain yksi kielipesä: karjalankielinen kielipesä Uhtualla eli Kalevalassa, Vienan Karjalassa. Ensimmäinen kielipesäryhmä perustettiin Uhtualle vuonna 2000 ja toinen vuonna 2002. Vuodesta 2006 alkaen ryhmät toimivat yhdessä, itsenäisenä karjalankielisenä lastentarhana.

Alkuvuosina toiminta tuotti hyviä tuloksia, mutta jatkuvana ongelmana on ollut opettajien ja viranomaisten erilainen näkemys sopivasta ryhmäkoosta. Kielen oppiminen kielipesässä perustuu pieneen ryhmäkokoon, kodinomaiseen ilmapiiriin ja yksilölliseen vuorovaikutukseen opettajien ja lasten välillä. Jos ryhmä on tavallisen päivähoitoryhmän kokoinen, lapset viettävät suurimman osan ajasta keskenään enemmistökielellä leikkien, eikä opettaja ehdi tukea jokaista lasta kielenomaksumisessaan yksilöllisesti.

Tänä syksynä Uhtuan kielipesän toiminta on vaikeutunut entisestään. Kahdesta ryhmästä toisessa on nyt 23 ja toisessa 26 lasta. Molemmissa ryhmissä on kaksi opettajaa, jotka työskentelevät kahdessa vuorossa niin, että lapsiryhmä viettää suuren osan päivästään itse asiassa vain yhden opettajan kanssa.

Kalevalan piirihallinnon opetusosastolta on tänä syksynä annettu käsky pitää osa lastentarhan oppitunneista venäjän kielellä. Tämä koskee ainakin 5-6-vuotiaita lapsia, joille annetaan kouluun lähtöön valmistelevaa opetusta eri aineissa, kuten matematiikka ja ympäristöoppi. Aiempina vuosina nämäkin tunnit on pidetty kielipesässä karjalaksi, eikä kielipesästä kouluun lähteneillä lapsilla ole ollut koulussa erityisiä vaikeuksia.

Piirihallinto perustelee ratkaisua sillä, että monet vanhemmat ovat toivoneet kielipesään venäjänkielisiä oppitunteja. Karjalan Tasavallassa ilmestyvä Karjalan Sanomat 3.12. kertoo Uhtuan kielipesän tilaanteesta näin:

Kipeitä ongelmia päiväkodissa ei ole, [Kalevalan piirin opetushallinnon päällikkö Ljudmila] Bogdanova sanoo. Hänen mukaansa karjalan kieltä käytetään siellä päiväohjelmaan sisältyvissä leikeissä, kävelyillä ja oppihetkinä. Poikkeuksina ovat vain ne leikkihetket, joilla lapset saavat koulun edellyttämää esiopetusta.

– Jos karjalan kielen opettaja ei voi selittää tiettyä aihetta karjalaksi, hän voi tehdä sen venäjäksi, opetushallinnon päällikkö neuvoo. Bogdanovan mielestä kaikki kielipesän edellytykset pitävät paikkansa.

Piirihallinnon käsitys kielipesätoiminnasta näyttää perustuvan väärinymmärrykseen. Kielipesä ei toimi niin, että jotkut asiat selitetään lapsille enemmistökielellä ja toiset vähemmistökielellä. Tällaisessa tilanteessa lapsen kielenomaksuminen ei käynnisty tehokkaasti.

Siinä missä aikuinen, lapsikin valitsee kahdesta vaihtoehdosta mieluummin helpomman. Kun opettaja käyttää molempia kieliä, lapsi alkaa kiinnittää huomiota nimenomaan itselleen helpompaan koodiin eli jo osaamaansa enemmistökieleen. Tällainen kielenvalintamalli ei myöskään motivoi lasta tarpeeksi siihen, että hän alkaisi käyttää omaehtoisesti vähemmistökieltä.

Uhtuan kielipesän ryhmäkokoa perustellaan taloudellisilla seikoilla ja Uhtuan pitkillä päivähoitojonoilla. Venäjän kielen ujuttamista opetusohjelmaan perustellaan vanhempien toiveilla ja lisäksi epämääräisesti sillä, että lasten on hyvä oppia riittävästi venäjää ennen kouluikää.

Se, onko taustalla korkeammalta tasolta tulleita toimintaohjeita ja aikomus koko kielipesätoiminnan alasajosta, ei ole toistaiseksi varmuudella tiedossa.

Annika Pasanen
Suomen Kulttuurirahaston kielipesähankkeen koordinaattori

FacebookTwitterGoogle+LinkedInVKWordPressBlogger PostLiveJournalTumblrTelegramWhatsAppSMSEmailGoogle GmailOutlook.comMail.RuPrintFriendly
One Comment

Leave a Reply