Kommentteja Itämeren vedenalaiseen kaasuputkeen

Mikael Storsjö

Itämeren vedenalainen kaasuputki

Kommentteja hanketta koskevaan ympäristövaikutusten arviointiohjelmaan (YVA)

1.    Tarkasteltavat vaihtoehdot

Projektitiedot ovat puutteelliset siltä osin, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä tarkasteltavat vaihtoehdot ovat ainoastaan:

  • VE 0: hankkeen toteuttamatta jättäminen, eli Itämeren vedenalaista kaasuputkea ei rakenneta

  • VE 1: Nord Stream – hanke toteutetaan, eli kahden putken muodostama maakaasunsiirtojärjestelmä Viipurista Greifswaldiin rakennetaan

Kokonaisvaltainen kaasuputken ympäristövaikutusten arviointi edellyttäisi kaikkien todellisten vaihtoehtojen arviointia tasapuolisesti.

Suomenlahdessa kaasuputki on suunniteltu kulkemaan Suomen ja Viron välisen talousvyöhykerajan välittömässä tuntumassa, mutta vain Suomen puolella. Tällä tavoin on vältytty siitä, että kaasuputkihanke kulkisi myös Viron puolella, jolloin ympäristövaikutusten arviointia olisi Espoon YVA-yleissopimuksen mukaisesti käytävä myös Viron kanssa. Jotta putken sijainti ei tällä perusteella sijoittuisi ympäristön kannalta vähemmän edulliseen paikkaan, olisi tarkasteltavana vaihtoehtona myös oltava:

  • VE 1 b: Nord Stream hankkeen toteuttaminen ympäristöhaittojen kannalta edullisimmassa kohdassa Suomenlahdessa siitä huolimatta, kumman maan (Suomen tai Viron) talousvyöhykkeelle kaasuputki joutuisi

Tarkastelusta puuttuu tyystin luonnollisin, edullisin ja luultavasti ympäristövaikutuksiltaan hellävaraisin vaihtoehto tuoda maakaasua Venäjältä Saksaan:

  • VE 2: maakaasun siirtojärjestelmä rakentaminen maitse EU-jäsenmaiden Liettuan ja Puolan maaperän kautta (jolloin niin ikään vältytään kaasuputken kulkemista kolmannen maan alueen kautta)

Yllä olevan Itämeren vedenalaisen kaasuputken ohella on suunnitteilla toinenkin maakaasun siirtojärjestelmä Euroopan energiahuollon turvaamiseksi kaasun osalta, eli nk. Nabucco-projekti Kaspian meren alueelta Georgian ja Turkin kautta Eurooppaan

Vaikka Nord Stream -projektin pääomistaja Gazprom, liiketaloudellisista ja poliittisista syistä, sinnikkäästi yrittää estää tämän projektin toteuttamista (kts. liite 1), kyseessä on hyvin varteenotettava vaihtoehto aikaansaada samoja tavoitteita joihin Nord Stream – projektilla pyritään. Näin ollen tulisi, ainakin suuripiirteisesti, myös tarkastella ympäristövaikutukset vaihtoehdossa:

  • VE 3: Nabucco-projektin toteutuminen, eli 3300 kilometrin pituinen maakasuputki Eurooppaan Azerbaidzhanin, Georgian ja Turkin kautta.

Esitän muistutuksessani toivomuksen, että arviointimenettelyssä tarkastetaan myös yllä olevien vaihtoehtojen VE 1 b, VE 2 ja VE 3 ympäristövaikutukset suhteessa vaihtoehtoihin VE 0 ja VE 1.

 

2.  Aikataulu

Projektisuunnitelmassa esitetään (englanninkielisessä versiossa):

“All in all, about 2400 square km of the Baltic Sea will be thoroughly studied (the pipeline length is 1200 km; research in the 2 km-wide corridor).” http://www.nord-stream.com/eng/ecology/munition_dumps/

Kyseessä on siis merenpohjan tarkka tutkiminen 240.000 hehtaarin alueelta, eli Itämeren pohjasta on tarkoitus tutkia peräti 0,64 %.

Arviointiohjelman mukaisesti vaikutusten varsinainen arviointivaihe toteutetaan (http://www.nord-stream.de/fin/company/) helmi-heinäkuun aikana, eli kuuden kuukauden ajan.

Näin maallikon silmin tuollainen aikasuunnitelma on täysin epärealistinen. Jokaista päivää kohti pitäisi ehtiä “thoroughly study” noin 1350 hehtaaria, eli 13,5 miljoonaa m2, mikäli avuksi otetaan viikonloput ja pyhäpäivät.

Arviointiohjelmassa ei esitetä miltään osin mistä tuollaiset resurssit olisi saatavissa. Vaikka avuksi otettaisiin Baltian laivaston kaikki resurssit, tavoite näyttää epärealistiselta.

Tämä merkinnee käytännössä sitä, että Nord Stream / Gazprom tuskin edes suunnittelee suorittavansa luvattuja tutkimuksia.

Esitän että Nord Stream:lta edellytetään realistista arviointivaiheen ohjelmaa, johon sisältyy arviointivaiheen aikataulutus ja resurssiohjaus riittävällä tarkkuudella, jotta sen validiteetista voisi vakuuttua.

 

3.    Turvallisuuteen ja sotilaalliseen toimintaan liittyvät ympäristövaikutukset

Hankkeen toteutuminen merkitsee melkoista muutosta aiemmin “Rauhan mereksi” kutsutun Itämeren sotilaspoliittisessa tilanteessa.

Nord Stream -hankkeessa määräävänä osapuolena toimii Gazprom, eli Venäjän suurin yritys, jonka osuus Venäjän bruttokansantuotteesta on n. 8 % ja osuus Venäjän verokertymästä on 25 %. Venäjän valtio nimittää suoraan yli puolet yrityksen johtokunnasta. Vuosien 2005-6 kaasuntoimitusselkkaukset Ukrainaan ja Valkovenäjälle osoittivat yrityksen toimivan suoraan valtiojohdon alaisuudessa sen poliittisten tavoitteiden toteuttajana.

Venäjän presidentin Vladimir Putinin televisiohaastattelussa 25.10.2006 viitattiin suoraan Itämeren vedenalaisen kaasuputken sotilaspoliittiseen merkitykseen. Haastattelu löytyy englanninkielisenä osoitteesta  http://www.kremlin.ru/eng/speeches/2006/10/25/0911_type82915_113064.shtml  

Seuraavassa ote televisiohaastattelusta (lihavoinnit allekirjoittaneen):

S. STUPNIKOV: Commander of the large landing ship Kaliningrad and Captain Third Rank Stupnikov:

Hello Vladimir Vladimirovich. Last years the Navy’s fleet began to revive, new ships are being built, long-range campaigns have been renewed. As the Supreme Commander in Chief, what tasks would you assign to the Baltic Fleet seeing as it plays a special role?

V. PUTIN: What you said was correct and I am pleased to see that in addition to being clear to seamen, and especially military seamen, it is increasingly clear to all Russian citizens that we are paying attention to developing the whole Armed Forces and the Navy in particular.

In the near future we are going to put new nuclear submarines into action, namely ‘Vladimir Mononmakh’ and ‘Iuri Dolgorukii’ and several other installations. We have thought about and studied a construction programme for building naval vessels until 2030, according to the requirements of the Russian Navy. And I do not doubt that this programme will be implemented.

With regards to the Baltic Fleet, than obviously the waters of the Baltic Sea, from the Gulf of Finland towards the west, the part of the Atlantic Ocean that is connected to the Baltic Sea, down to Gibraltar, are key. But we are not setting any excessive or unsolvable tasks before the Fleet.

The Baltic Fleet also has the task of ensuring our economic interests in the Baltic Sea. We have enough of them. The Baltic Fleet has the task of ensuring the security of sea communications. And this is a very evident thing -­ I am referring to the fact that some countries are limiting military transport in the Kaliningrad region. But now since we are launching a train ferry which will undertake this transport over the sea with the help of railway wagons and ferries, this problem has been totally resolved (first and foremost I am referring to the problem of military transport). And the task of the Baltic Fleet is to ensure their safety.

And not only this. In many countries of the world the navy also accomplishes purely economic tasks. Shall we say, the deep-water vessels owned by the British naval forces are used to extract minerals from the ocean shelf in deep-water and to accomplish other tasks.

And here, you know, one of our major priority projects is constructing the North European Gas Pipeline that will run under the Baltic Sea and ensure that our energy resources go directly to our west European consumers. This is a major project, very important for the country’s economy, and indeed for all western Europe. And of course we are going to involve and use the opportunities offered by the navy to resolve environmental, economic, and technical problems because since the Second World War no one knows better than seamen how to operate on the bottom of the Baltic Sea. Nobody has similar means to control and to check the bottom, nobody can better accomplish the task of ensuring environmental security. All of this incorporates a few new, yet absolutely crucial directions for the navy’s activities and of course, in this case, in the Baltic Sea.

Venäjän presidentti kertoo siis selväkielisesti, että Kaliningradin alueella sijaitseva Baltian laivastolla on merkittävät tehtävät Itämeren vedenalaisen kaasuputken yhteydessä. Puheesta poimittuja osia:

–       kyseistä laivastoa on tarkoitus vahvistaa

–       uudet ydinsukellusveneet ja “muut installaatiot” tulevat käyttöön (sijainnista ei tosin kerrota)

–       kyseisen laivaston tehtävänä on turvata Venäjän taloudelliset intressit Itämerellä

–       laivasto saa tehtäväksi myös puhtaasti taloudelliset tehtävät

–       tältä osin eräs korkeimman prioriteetin projekti on Itämeren kaasuputkiprojekti

–       asiaan vielä liittyy laivaston toimintakuvan osalta joitakin uusia ja aivan kriittisiä toimintoja Itämerellä, joita ei määritelty laadun tai laajuuden osalta

 

Todettakoon tässä yhteydessä, että ydinsukellusveneet ovat päivystäneet Itämeren syvänteissä aiemminkin, ainakin 1980-luvulla.

 

On myös paikallaan todeta, että Venäjä on edeltäjäänsä riippuvaisempi pohjoisista alueista. Suurvallan painopiste on siirtynyt lähemmäs omia nurkkiamme. Tämä kehitys yhdistettynä kaasuputkihankkeeseen voi aikaansaada suuria kerrannaisvaikutuksia myös ympäristönsuojelun kannalta.

 

Asevarustelulla on myös aina toinenkin puoli, eli “vastapuolen” vastaukset, jotka yleensä johtavat varustelukierteeseen. Tämäkin on hankkeeseen liittyvä ympäristöongelma, jonka vaikutuksista on tehtävä arviointeja ainakin todenmukaisten skenaarioiden muodossa.

 

Vahvasti voimistuvalla sotilaallisella toiminnalla on tietenkin useita haitallisia vaikutuksia alueen ympäristöön. Liikennöinti jo tänään hyvin rasitetuilla laivaväylillä tulee ilmeisesti kasvamaan, josta koituu mm. päästöjä, onnettomuusriskien kasvamista jne. Nuo uudet ja aivan kriittiset toiminnot herättävät niinikään kysymyksiä, joihin ei arviointiohjelman mukaan ole tarkoitus etsiä vastauksia.

 

Esitän, että Nord Stream:lta edellytetään arviointivaiheessa tarkennuksia ja analyysejä tästä laivastotoiminnan kasvattamisen myötä koituvista kokonaisvaltaisista ympäristöhaitoista.

 

Esitän samalla, että Nord Stream:lta vaaditaan tarkat selostukset Baltian laivastolle tarkoitetuista uusista tehtävistä ja toiminnoista Suomen talousvyöhykkeellä (EEZ), sekä selonteko siitä, miten nämä toiminnot kuuluvat YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaiseen sallittuun toimintaan toisen maan talousvyöhykkeellä, jossa siis Suomi hallitsee meren taloudellista hyödyntämistä ja tieteellistä tutkimusta ja ympäristönsuojelua.

 

4.    Itämeren luonnonsuojeluohjelmat

Nord Streamin ympäristöhaittojen arviointisuunnitelmassa ei sanallakaan puututa Itämeren voimassa oleviin tai suunniteltuihin luonnonsuojeluohjelmiin. Tämä on vakava puute, joka haittaa vedenalaisen kaasuputken ympäristövaikutusten kokonaisvaltaista arviointia.

 

Esitän että Nord Strem:lta edellytetään merenalaisen kaasuputkisuunnitelman vaikutusten arviointia suhteessa Itämeren ympäristönsuojeluhankkeisiin, erityisesti EU:n Natura 2000-hankkeeseen.

 

5.    Aluevesiraja

Jos Suomi ja Viro laajentaisivat aluemerensä täyteen mittaan Suomenlahdella (12 meripeninkulmaa kansainvälisten sopimusten mukaisesti), valtioiden aluemeret rajoittuisivat useissa kohdin toisiinsa. Kauttakulun varmistamiseksi Suomi ja Viro ovat keskinäisellä vapaaehtoisella sopimuksella sopineet siitä, että aluevesien väliin jää symmetrinen kolmen meripeninkulman alue keskiviivan kummallakin puolella.

Tämä Viron kanssa 4.5.1994 tehty sopimus edellyttää, ettei kumpikaan osapuoli toteuta Suomenlahden kauttakulkua rajoittavia aluevesilaajennuksia ilmoittamatta siitä etukäteen toiselle. Sopimuksen tarkoituksena on vahvistaa vastavuoroisuuteen perustuva käytäväjärjestely, joka mahdollistaa vapaan kauttakulun keskiviivan molemmin puolin jäävällä aavan meren alueella sekä vapaan ylilennon sen yläpuolisessa ilmatilassa. Käytännössä aluevesirajan laajentaminen edellyttää sopimusta Viron kanssa, tai vaihtoehtoisesti siihen ryhtymistä vuoden varoitusajan jälkeen. Kansainvälisen oikeuden kannalta Suomella on oikeus laajentaa aluettaan.

Virossa on joissakin poliittisissa ja tieteellisissä piireissä katsottu, että vuonna 1994 tehty sopimus ei vastaa nykypäivän vaatimuksia (liite 2). Aluevesirajojensa sisäpuolella valtiolla on huomattavasti laajemmat mahdollisuudet ryhtyä lainkäyttöön myös ympäristönsuojelun alueella.

Suomenlahden joutuminen öljyonnettomuuden kohteeksi ei ole ainoastaan mahdollista vaan peräti todennäköistä. Vuoteen 2015 mennessä Suomenlahden alueella tulee olemaan toiminnassa 18 öljysatamaa ja siinä vaiheessa öljykuljetuskapasiteetti on kasvanut kaksinkertaiseksi. Jo viimeisen kymmenen vuoden aikana öljynkuljetusten määrä on kaksinkertaistunut.  Yksipohjaiset alukset on kielletty, mutta valvonta on vaikeaa. Jäävahvistettuja öljynkuljetusaluksia ei ole tarpeeksi. Itämeri on pinta-alaltaan suuri mutta vesimäärältään vähäinen.  Esimerkiksi Välimeri on vajaa seitsemän kertaa suurempi pinta-alaltaan, mutta siinä on yli 200-kertainen vesimäärä. Itämeressä vesi myös vaihtuu hitaasti, kokonaan vain kerran kolmeenkymmeneen vuoteen.

Suunnitellulla maakaasuputkella on ympäristövaikutuksia, jotka kenties ovat hallittavissa, mutta yhdessä muiden Itämereen kohdistuvien ympäristöuhkien kanssa tilanne saattaa käydä ylivoimaiseksi kerrannaisvaikutusten myötä..

Esitän, että osana Itämeren vedenalaisen kaasuputken ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä tulisi harkittavaksi, miten Suomen aluevesirajan laajentaminen täyteen 12 meripeninkulmaan edesauttaisi Itämeren ympäristöongelmien hallintaa Suomelle edullisella tavalla, myös suunnitellun vedenalaisen kaasuputken osalta. Tämä harkinta voisi suotuisasti tehdä yhdessä Viron viranomaisten kanssa.

 

Helsingissä 26.1.2007

 

 

 

Mikael Storsjö

KTM

s-posti:  mikael@officehouse.fi

puh.: +358 41 5242373

 

.

FacebookTwitterGoogle+LinkedInVKWordPressBlogger PostLiveJournalTumblrTelegramWhatsAppSMSEmailGoogle GmailOutlook.comMail.RuPrintFriendly

Leave a Reply