Kotietsintä

Anu HarjuSuomen lain mukaan laittoman maahantulon auttaminen ei ole rikos, kun teolle on humanitääriset perusteet. Lähimmäisen auttaminen on kuitenkin aikamoista riskipeliä.

Tšetšeeniystävää auttanut Anu Harju löysi itsensä keskeltä kansainvälistä jännitysnäytelmää, jossa jopa lentoyhtiön virkailija toimii rajavalvonnan leivissä.

Kaikki alkoi alkukesällä, kun tuttuni, toisaalla Euroopassa asuva ja työskentelevä tšetšeeni, kysyi minulta neuvoa. Hänen Tšetšeniasta pakoon lähteneet sukulaisensa olivat jääneet jumiin Turkkiin. Turkki ei tarjoa turvapaikkoja tšetšeeneille, vaan kutsuu heitä “vieraikseen”, joille ei ole tarjolla virallista statusta. Lapset eivät pääse kouluun, terveydenhoidon saaminen on vaikeaa. Turkissa on kuitenkin paljon tšetšeeneitä, koska he eivät tarvitse maahan tuloon viisumia.

YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa sanotaan, että “Jokaisella henkilöllä on vainottaessa oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa”. Suomen laki määrää sakkoja potentiaalisia turvapaikanhakijoita kuljettaville liikenteenharjoittajille. Sekä turvapaikanhakija, joka on saapunut Suomeen edellä kuvattua tapaa käyttäen, että häntä mahdollisesti auttanut Suomen kansalainen syyllistyvät rikokseen.

Meneillään on yritys tukkia rikoslaissa oleva porsaanreikä, jossa sanotaan näin: “Laittoman maahantulon järjestämisenä ei pidetä tekoa, jota erityisesti huomioon ottaen tekijän vaikuttimet sekä ulkomaalaisen turvallisuuteen vaikuttavat olot hänen kotimaassaan tai vakinaisessa asuinmaassaan on pidettävä kokonaisuutena ottaen hyväksyttävistä syistä tehtynä.”

Hädänalaisia ihmisiä pitäisi Suomessa osata auttaa ovelasti, ammattitaitoisesti ja jälkiä jättämättä, ei näin kuin minä nyt. Kummassakaan tapauksessa yksi tosiseikka ei muutu: jos on tšetšeeni, Suomeen pääsee turvapaikkaa hakemaan vain tuurilla tai rikokseen syyllistyen. Puhuin tästä lakimiehelle, joka totesi, että länsimaissa on suuntaus heikentää voimassa olevia ihmisoikeussopimuksia. Suomikin on hypännyt siihen purteen.

Jotkut saattavat miettiä, aionko auttaa perheen Istanbuliin jääneitä jäseniä. Niinpä. Minusta auttaminen kuuluisi Suomen viranomaisille perheen yhdistämisenä, jos tänne päässeet saavat turvapaikan. Mutta jos näin ei tapahdu, niin kukapa tietää. 15. heinäkuuta 2009 murhattu ihmisoikeusaktivisti Natalja Estemirova työskenteli ja auttoi ihmisiä helvetillisissä olosuhteissa. Minä en. Onko minulla siis edes moraalista oikeutta kieltäytyä auttamasta?

Lue koko kirjoitus:

http://fifi.voima.fi/artikkeli/Kotietsintä/2920

Lue myös:

Betalade femton tjetjeners flykt
Stefan Lundberg, 05.06.2009
http://www.hbl.fi/text/inrikes/2009/6/5/d28202.php

Moraali vaatii rohkeutta
Esa Mäkinen, 09.06.2009
http://www.hs.fi/artikkeli/1135246609512

FacebookTwitterGoogle+LinkedInVKWordPressBlogger PostLiveJournalTumblrTelegramWhatsAppSMSEmailGoogle GmailOutlook.comMail.RuPrintFriendly

Leave a Reply