Ljudmila Aleksejevan haastattelu

alekseeva.jpgVenäjän kansalaisoikeusaktivisti Ljudmila Aleksejeva

Airi Leppänen 22.8.2007 YLE Radio 1

Minkä helpolla saa, sen myös helposti menettää” sanoo Venäjän yksi merkittävimmistä ihmisoikeusaktivistesteista maan nykyisestä demokratian tilasta. Ljudmila Aleksejeva on myös Helsinki-liikkeen veteraani.

Ljudmila Aleksejevan kansalaisaktiivisuus alkoi jo Stalinin kuoleman jälkeen, sillä hänen asuntonsa toimi moskovalaisen älymystön kohtaamispaikkana ja maanalaisten samizdat- julkaisujen kätkö- ja levityspisteenä. 1960-luvun puolivälissä Aleksejeva osallistui mielenilmauksiin vainottujen kirjailijoiden, Juli Danielin ja Andrei Sinjavskin puolesta, toimitti ja kirjoitti koneella dissidenttiliikkeen ensimmäistä tiedotuslehteä Ajankohtaiskronikkaa ja lukusia muita samizdat -julkaisuja.

Vuonna 1976 Aleksejeva oli perustamassa vanhinta yhä edelleen Venäjällä toimivaa ihmisoikeusjärjestöä “Moskova-Helsinki-ryhmää” joka syntyi Helsingissä kesällä 1975 allekirjoitetun ETY -sopimuksen päätösasiakirjan, eritoten sen kolmannen korin, pohjalta vaatimaan ihmisoikeuksien toteuttamista ja laillisuuden kunnioittamista kaikissa allekirjoittajamaissa, myös Neuvostoliitossa. Näin radikaalista toiminnasta joutui siihen aikaan vankilaan, leirille tai maanpakoon, kuten Aleksejeva, joka vietti kaikkiaan 16 vuotta USA:ssa toimien kaiken aikaa aktiivisesti ihmisoikeuksien puolesta, muun muassa organisoiden kansainvälistä Helsinki -liikettä.

Palattuaan Venäjälle vuonna 1993 Ljudmila Aleksejeva toimi aluksi vapaassa ammattiyhdistysliikkeessä ja vuodesta 1996 lähtien hän on johtanut perustamaansa Moskova-Helsinki-ryhmää. Lisäksi Aleksejeva konsultoi Venäjän uusia kansalaisliikkeitä, toimii presidentin hallinnon alaisessa ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestökomissiossa ja edustaa maansa ihmisoikeusyhteisöä myös monilla muilla foorumeilla. Helsingissä Aleksejeva kävi pikavisiitillä heinäkuun alussa osallistuen Suomenlinnassa pidettyyn Suomalais-venäläisen kansalaisfoorumin konferenssiin, jonka teema olivat Venäjän ihmisoikeudet ja demokratiakehitys. Aleksejevan kiireisen aikataulun vuoksi tämä haastattelu tehtiin osin Suomenlinnan lauttarannassa ja osin matkalla kohti Kauppatoria. Tässä hänen arvionsa Venäjän demokratian tämänhetkisestä tilasta.

Ljudmila Aleksejeva: No vidite, v obshee.. konjeshno u nas proizhodit otkat ot demokratii..

Demokratia taantuu nyky-Venäjällä. Näin tapahtuu toki jokaisen yhteiskunnallisen mullistuksen jälkeen, mutta meillä on menty jo liian pitkälle. Suhtauduin aluksi rauhallisesti presidentti Putiniin, mutta nyt näen, että kyseessä on Venäjän johdon tietoinen suunnitelma tuhota demokratia, vallanjako, vapaat tiedotusvälineet ja riippumaton oikeuslaitos sekä alistaa toimeenpanovalta Kremlin käsikassaraksi. Tämä on Venäjän kansalaisten, naapureidemme ja koko maailman kannalta erittäin vaarallista. Mutta Venäjän demokratiakehityksen kuihtumisen taustalla on mielestäni ennen kaikkea se, että saimme demokratian jotenkin liian helposti. Se annettiin meille Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä ylhäältä käsin emmekä joutuneet kamppailemaan sen puolesta. Mutta minkä helposti saa, sen voi myös helposti menettää.

Ljudmila Aleksejeva: No, nado skazat shto vsjo takoe v nashei strane idut tva paralelnie..

Tällä hetkellä maassamme on meneillään kaksi ristiriitaista prosessia. Toisaalta valtaapitävät pyrkivät vuosi vuodelta yhä aktiivisemmin tukahduttamaan demokratiakehityksen. Pelkään, että tulevana vaalivuonna koemme tässä suhteessa vielä uusia taka-askeleita. Mutta toisaalta kehittyvä kansalaisyhteiskunta vastustaa kaikin voimin näitä pyrkimyksiä. Esimerkiksi joulukuun 12. päivä ? Venäjän perustuslain päivänä ? järjestämme jo kolmannen kerran Yleisvenäläisen kansalaiskongressin, joka kokoaa demokraattisesti suuntautuneiden kansalaisjärjestöjen ja poliittisten voimien edustajia keskustelemaan yhteiskunnallisesta tilanteesta.

Ljudmila Aleksejevan mukaan Yleisvenäläisessä kansalaiskongressissa ei pyritä muodostamaan koalitioita tai blokkeja, vaan tärkeintä on löytää yhteinen linja demokratian ja ihmisoikeuksien kannalta keskeisissä kysymyksissä. Prosessi ei ole helppo eikä yhteistyössä ole toistaiseksi päästy kovin pitkälle. Mutta voimistunut protestiliikehdintä ja se, että Toinen Venäjä-oppositioliikkeen järjestämille “Erimielisten marsseille” ovat lähteneet myös tavalliset kansalaiset, on Aleksejevan mielestä selkeä merkki eteenpäinmenosta. Tosin protestimarsseja tärkeämpinä hän pitää Venäjällä viime vuosina kehittyneitä kansalaisaktiivisuuden uusia muotoja.

Ljudmila Aleksejeva: Vot, bukvalno tam poslednie god tva u nas pojovilis novie formi..

Viimeisten parin kolmen vuoden sisällä Venäjällä on alkanut syntyä uusia kansanliikkeitä, joista tunnetuin on autoilijoiden liike. Se pyrkii ajamaan auton omistajien etuja vaatimalla muun muassa parannusta teiden kuntoon, puutteellisiin vakuutusehtoihin ja liikennesääntöihin. Liike rekisteröityi vasta vuosi sitten eikä sillä ole omaa toimistoa. Mutta eri puolilla Venäjää toimivat liikkeen jäsenet ovat jatkuvasti netin kautta yhteydessä toisiinsa vaihtaen kokemuksia ja suunnitellen mielenosoituksia, jotka on toteutetaan samanaikaisesti useissa kymmenissä Venäjän kaupungeissa. Ne onnistuvat yleensä erittäin hyvin, sillä autoilijoiden liikkeellä on sellaista joukkovoimaa, jota kansalaisjärjestöistä ei löydy.

Ljudmila Aleksejevan mukaan kansanliikkeiden nousun taustalla on se, että venäläisten käsitys omasta itsestään ja valtiovallan roolista on viimeisten 20 vuoden aikana perinpohjaisesti muuttunut. Valtiolta, joka neuvostoaikana valvoi ihmisten elämää kehdosta hautaan, ei enää odoteta mitään. Neuvostoliiton hajoamisen myötä valtio romahti ja huolenpito kansalaisista loppui, eikä öljyllä ja kaasulla rikastunut Venäjä yhä edelleenkään tee juuri mitään kansalaistensa hyväksi, vaikka rahaa olisi. Niinpä ihmiset voivat turvautua vain omiin voimiinsa ja läheisiinsä. Aleksejevan mielestä vastuun ottaminen itsestä ja perheestä on erittäin tärkeää, sillä kun ihmisen on pakko ajatella laajempia kuvioita, on kyseessä jo ensi askel kohti demokratiaa. Nyt venäläisten on otettava toinen, miltei yhtä vaikea askel – toisin sanoen ymmärrettävä se, ettei kukaan kykene puolustamaan etujaan yksin, vaan on välttämätöntä liittoutua samanmielisten kanssa. Tämä prosessi on jo käynnissä ja siitä esimerkkejä ovat muun muassa juuri autoilijoiden liike tai rahansa investointihuijauksissa menettäneiden ja asukkaiden etuja puolustavat liikkeet. Myös riippumattomia nuorisoliikkeitä syntyy kuin sieniä sateella valtion rahoittamien ja ohjailemien vastapainoksi, Aleksejeva iloitsee. Hän uskookin, että 15-20 vuoden kuluttua Venäjällä on jo varsin vahva ja toimiva kansalaisyhteiskunta, jonka mielipiteitä valtaapitävät eivät voi olla ottamatta huomioon. Mutta mikä on ihmisoikeusjärjestöjen rooli tässä prosessissa?

Ljudmila Aleksejeva: No, vidite my.. pravozashtshitnoje obshestvo uspela bolshe..

Venäjän ihmisoikeusjärjestöt ovat saaneet jo paljon aikaan. Meistä on kehittynyt yhteisö, jonka verkostot kattavat koko Venäjän, ja olemme oppineet työskentelemään yhdessä. Puolustamme vainon kohteeksi joutuneita jäseniämme ja olemme päässeet ohi sen vaiheen, jolloin järjestöt mustasukkaisesti vahtivat toisiaan ja kadehtivat toisten saamia avustusrahoja. Sanalla sanoen – ihmisoikeusyhteisö on Venäjän kansalaisyhteiskunnan etujoukko, tosin lukumääräisesti varsin pieni. Mielestäni meidän on jatkossakin tehtävä sitä, mitä tähän asti olemme tehneet ? puolustettava kansalaisten oikeuksia, koska niitä loukataan karkeasti myös nyky-Venäjällä.

Ljudmila Aleksejeva: No my ne dolzni ogranitshivat s etoi rabotoi. My dolzni okazevat pomosh..

Lisäksi ihmisoikeusliikkeen tehtävänä on auttaa Venäjän uusia yhteiskunnallisia liikkeitä organisoitumaan, solmimaan suhteita valtaapitäviin sekä läntisiin yhteiskunnallisiin toimijoihin ja tiedotusvälineisiin. Tätä kaikkea me jo teemme. Esimerkiksi juristimme avustavat uusia liikkeitä käytännön ongelmissa, minkä ansioista ne ovat jo voittaneet useita riitatapauksia, ja myönteiset esimerkit leviävät muiden tietoon internetin välityksellä. Itse työskentelen nykyään pääasiassa näiden uusien liikkeiden kanssa. Toinen päätehtävistäni on koulia byrokraatteja ja poliitikkoja kuuntelemaan kansalaisten ja heidän järjestöjensä ääntä.

Ljudmila Aleksejeva: I oni uze nemnoshko zaznali eto. Oni sozdajut?v osnovnom ..

Tässäkin suhteessa on havaittavissa jonkin verran edistystä. Muun muassa sisä-, ulko- ja oikeusministeriöön sekä Moskovan pormestarinhallintoon, miliisiin ja syyttäjänvirastoon on perustettu yhteiskunnallisia neuvostoja. Tosin niiden kokoonpano koostuu usein niin sanottujen “taskujärjestöjen” – toisin sanoen valtaapitävien perustamien ja rahoittamien järjestöjen edustajista. Mutta minutkin kutsutaan usein mukaan, vaikka tiedetään, että olen erittäin suorapuheinen. Mielipiteitäni jopa kuunnellaan. Mielestäni onkin erittäin tärkeää osallistua näiden neuvostojen työhön, käydä dialogia valtaapitävien ja muiden yhteiskunnallisten tahojen kanssa ja selvittää heille ihmisoikeusliikkeen näkemyksiä.

Ljudmila Aleksejeva: Vot.. tshatsnasti etu primieru.. Vot eti.. Drugaja Rossija..

Ljudmila Aleksejeva kertoo miten Toinen Venäjä-oppositioliikkeessä suhtauduttiin ihmisoikeusyhteisöön aluksi varsin vähättelevästi. Katsottiin, että ihmisoikeusaktivistit veljeilevät liikaa Venäjän johdon kanssa. Mutta kun viranomaiset kielsivät ensimmäisen marssin järjestämisen, ihmisoikeusjärjestöt toivat julki, että kyseessä on lainrikkomus, sillä Venäjän voimassaolevan lainsäädännön mukaan kaikilla kansalaisilla on oikeus mielipiteenilmaisuun. Aleksejeva ja monet muut keskeiset ihmisoikeusaktivistit vetosivat opposition oikeuksien puolesta muun muassa Moskovan sisäasiainhallintoon, Venäjän ihmisoikeusasiamieheen ja puhuivat asiasta presidentin alaisessa ihmisoikeus- ja kansalaisyhteiskuntakomissiossa. Niinpä toinen Erimielisten marssi sai jo kokoontumisluvan, ja Toisen Venäjän suhtautuminen ihmisoikeusliikkeeseen muuttui.

Ljudmila Aleksejevalla on takanaan runsaat 40 vuotta aktiivista toimintaa Neuvostoliiton ja Venäjän ihmisoikeusliikkeessä, mutta heinäkuun lopulla 80 vuotta täyttänyt Aleksejeva ei aio jäädä lepäämään laakereillaan. Venäjän ihmisoikeusliike tarvitsee jatkossakin hänen kokemustaan ja terävää näkemystään.

http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/puheenvuorot/id12223.shtml.

FacebookTwitterGoogle+LinkedInVKWordPressBlogger PostLiveJournalTumblrTelegramWhatsAppSMSEmailGoogle GmailOutlook.comMail.RuPrintFriendly

Leave a Reply