Menneisyys otti niskalenkin Venäjästä?

Juri Felštinski & Aleksandr Litvinenko: Venäjä kuilun partaalla. Turvallisuuspalvelut demokratian uhkana. Tammi 2007, 219 s.

Neuvostoliiton romahdettua 1991 KGB pilkottiin osiin, koottiin ja nimitettiin yhä uudelleen lyhyen ajan kuluessa, mutta ketään ei vedetty tuomiolle. Samat miehet jatkoivat uudessa rakenteessa, jonka KGB koetti säilyttää kaaoksen keskellä. Vuonna 1995 perustettiin Venäjän turvallisuuspalvelu FSB, ja hetki oli tullut. KGB:tä valvoi kommunistinen puolue, mutta FSB valvoi itse itseään. Eikä FSB viivytellyt, vaan soluttautui välittömästi valtaportaille.

Tai ehkä virhe tehtiin jo elokuussa 1991, kun vanhoilliskommunistien juntan vallankaappausta vastustaneet mielenosoittajat uskoivat Lubjankan luona KGB:n agenttien vakuutuksia ja menivät kotiin, eivätkä repineet Lubjankaa niin kuin Bastiljia maan tasalle.

Juri Felštinski ja Aleksandr Litvinenko pyrkivät osoittamaan, etteivät nyky-Venäjän keskeiset ongelmat johdu Jeltsinin ajan reformeista, vaan turvallisuuspalvelujen juonista. 1990-luvulla FSB taisteli demokraattisia uudistajia vastaan. Viholliseksi määrittyi myös poliittista valtaa saanut liikemieselitti, jota nimiteltiin oligarkiaksi. Kulminaatiopisteeksi muodostui ensimmäinen Tšetšenian sota, joka ajoi Jeltsinin poliittiseen itsemurhaan. Venäjän liberaalis-demokraattinen kausi päättyi kirjoittajien mukaan tähän.

Felštinski on Venäjän 1900-lukuun erikoistunut arvostettu historioitsija, joka asuu USA:ssa. Litvinenko oli entinen FSB:n agentti, joka ryhtyi kritisoimaan ja tutkimaan työnantajansa toimia. Marraskuussa 2006 Britanniasta poliittisen turvapaikan saanut Litvinenko murhattiin poloniumilla.

Venäjä kuilun partaalla on tärkeä kriittinen puheenvuoro. Verrattuna esimerkiksi Anna Politkovskajan kirjoihin, teoksen etu on yksityiskohtainen argumentointi, perinpohjaisuus ja terävä analyysi, vaikka se ei kirjallisesti ylläkään Politkovskajan tasolle. Toistoa on jonkin verran. Kirja perustuu kymmenien ihmisten haastatteluihin, joita kaikkia ei nimetä. Journalistisessa kirjassa lähdesuoja on selviö.

Kenraaliharjoitukset 1990-luvulla

Ensimmäisen Tšetšenian sodan alla, joulukuussa 1994 Moskovassa räjähteli pommeja, joista syytettiin tšetšeenejä. Kirjoittajien mukaan asialla olivat kuitenkin FSB:n värväämät erikoismiehet, jotka oli organisoitu epäviralliseen peitejärjestöön.

Rosvokapitalistisella 1990-luvulla palkkamurhat ja rikollisten välienselvittely olivat arkipäivää. FSB pyrki saamaan osansa yksityistämisen kakusta. Sota Tšetšeniassa auttoi turvallisuuspalvelua iskemään kapuloita demokratian rattaisiin. FSB:n salainen ryhmä UPRO erikoistui provokaatioihin, salamurhiin, terrorismiin ja sieppauksiin. Turvallisuuselinten sateenvarjon alla käynnistyi monenlainen laiton toiminta, kuten ase- ja huumekauppa. Käytettiin myös ex-agenttien perustamia yksityisiä turvafirmoja, kuten Stels-yhtiötä, ja mafian palveluksia.

Tilanne oli usein se, että vähemmän korruptoituneet viranomaiset, kuten Venäjän rikosmiilisi taistelivat FSB:stä vastaan. Esimerkiksi Vladimir Tšai, 38-vuotias idealistinen rikostutkija pääsi FSB:n rikollisten yhteyksien jäljille. Helmikuussa 1997 Tšai pidätti rikollisia, muiden muassa kaksi FSB:n työntekijää kokaiinikaupasta. Yllättäen Tšai kuoli huhtikuussa 1997 maksakirroosiin, vaikka ei juonut, ei polttanut. Salainen palvelu oli sekaantunut myös duumaedustajan ja Venäjän demokraattinen valinta-liikkeen johtajan Galina Starovoitovan murhaan Pietarissa vuonna 1998, väittävät Felštinski ja Litvinenko.

FSB kaappaa vallan

Syyskuussa 1999 kerrostalot lensivät ilmaan Moskovassa, Volgodonskissa ja Buinaksissa. Räjäytyksistä syytettiin tšetšeenejä. Alkoi toinen Tšetšenian sota, joka Felštinskin ja Litvinenkon mukaan aiheutettiin jotta FSB voisi kaapata vallan. Vuoden 2000 presidentinvaaleissa FSB:n mies, Vladimir Putin, nimitettiin Venäjän presidentiksi.

Kaikki ei mennyt aivan kitkattomasti. Rjazanissa pommi-isku epäonnistui. Valppaan kansalaisen avulla paikallisviranomaiset tekivät terroristien aikeet tyhjiksi. FSB:n agentit jäivät kiinni räjähteiden asetuksesta, jolloin FSB väitti tekoa ”harjoitukseksi”. Rjazanissa heksogeeniksi todettu räjähde muuttui Moskovassa FSB:n laboratoriossa sokeriksi.

Felštinski ja Litvinenko kirjaavat niin paljon viitteitä FSB:n osuudesta syyskuun 1999 terrori-tekoihin, että sattumasta tuskin on kysymys. Lokakuussa 1999 tšetšeenien vangitsemat Venäjän sotilastiedustelun GRU:n upseerit väittivät läntisille toimittajille FSB:n olevan kerrostaloräjäytysten takana; haastattelu on videoitu. Maaliskuussa 2003 FSB:n majuri Vladimir Kondratjev julkaisi kirjeen Free Lance Bureaun nettisivuilla, jossa hän tunnusti osallistuneensa FSB.n määräyksestä Moskovan pommi-iskuihin. Useat venäläiset toimittajat ja poliitikot ovat epäilleet FSB:tä. Tšetšeenien motiivit pommi-iskuihin syksyllä 1999 olivat heikot, sillä tuolloin kansainvälinen ja venäläinen mielipide kannatti Tšetšenian riippumattomuutta. On myös epäilty tšetšeenisissien kykyä kuljettaa läpi Venäjän kymmeniä tonneja räjähteitä ja tehdä neljä isoa iskua, jotka olisivat vaatineet kuukausien valmistelut.

FSB:tä on yritetty uudistaa, onnistumatta. Felštinski ja Litvinenko esittävätkin turvallisuuspalvelun lakkauttamista. On estettävä lailla FSB:n entisiä ja nykyisiä työntekijöitä työskentelemästä valtion viroissa. Syyskuun 1999 terrori-iskuista tulee järjestää riippumaton tutkimus.

Putinin ansiota ovat kirjoittajien mukaan perustuslaillisuuden ja demokratian kumoaminen, militarisointi ja uusi kilpavarustelu. Jotta Venäjä voisi palata demokratiaan, FSB:n rikokset ja sen kahmiman omaisuuden alkuperä on selvitettävä ja arkistot avattava. Tilinteon hetki ei ole enää kaukana, uskovat Felštinski ja Litvinenko.

Ville Ropponen

Julkaistu Kansan Uutisissa 11.12.2007.

FacebookTwitterGoogle+LinkedInVKWordPressBlogger PostLiveJournalTumblrTelegramWhatsAppSMSEmailGoogle GmailOutlook.comMail.RuPrintFriendly

Leave a Reply