Radikalismin rattailla

Toisinajattelu vierii väkevänä juonteena Venäjän historiassa vanhauskoisesta munkki Avvakumista nykypäivän annapolitkovskajiin ja mihailbergeihin. Venäläisen modernin poliittisen radikalismin lähtölaukaus Aleksander Radištševin (1749–1802) Matka Pietarista Moskovaan ilmestyi 1790 ja tiivisti asiat, jotka kalvoivat Venäjän älymystöä aina vuoden 1917 vallankumouksiin ja siitä eteenpäinkin.

Neuvostoliitossa Radištševia virallisesti suitsutettiin, mutta hänen ihanteensa unohdettiin. Venäjällä Radištšev tuntuu olevan taas ajankohtainen, kun Vladimir Putinkiristää kaulapantaa. Ja ehkäpä osa Radištševin kritiikistä osuu nyky-Suomeenkin?

Matkassa kirjoittajan näköinen aatelismies jurnuttaa postivaunuilla Venäjän teillä. Hän kohtaa maaorjia ja talonnaisia, runoilijoita, ylimyksiä ja sotilaita, joiden tarinoiden kautta Radištšev esittää radikalisminsa. Kirjallisena esikuvana toimii englantilaisen Laurence Sternen A Sentimental Journey through France and Italy by Mr. Yorick (1768). Matka on enemmän poliittinen pamfletti kuin kaunokirjallisuutta, vaikka kaunopuheisuutta löytyy.

Jollei rahvaalle anneta ajoissa oikeuksia, koittaa verinen vallankumous, Radištšev ennakoi Vapaus-oodissa. Hän ei silti tyrmää yhteiskunnan kehittämistä vähittäisten reformien kautta. ” Minä näen kokonaisen vuosisadan päähän”, hän kirjoittaa.

Jos Venäjällä ei järjestetä demokraattisia presidentinvaaleja, maassa saattaa alkaa vallankumous, sanoi Venäjän kansandemokraattisen liiton puheenjohtaja Mihail Kasjanov huhtikuussa Zerkalo nedeli -lehden haastattelussa – kuin kaikuna Radištševin oodista. Juuri nyt vallankumous ei tosin vaikuta todennäköiseltä, sen verran tiukasti vallanpitäjien vastustus on kuristettu. Kasjanovin mukaan opposition Toinen Venäjä-koalition tavoitteena on vallankumouksen ehkäiseminen.

Amerikan ja Ranskan vallankumousten lapsena Radištšev tuomitsee maaorjuuden, itsevaltiuden ja säätyjen erioikeudet. Hän puolustaa tasa-arvoa ja yksilönvapauksia. Viranomaisten mielivalta, korruptio, sananvapauden sekä ihmis- ja kansalaisoikeuksien puute kuulevat kunniansa. Uudistusten tarpeellisuutta perustellaan järkisyin.

Tšaaritar Katariina ІІ:n oli tehnyt maltillisia uudistuksia, mutta ei ollut kajonnut maaorjuuteen. Saksassa oikeustiedettä opiskelleelle Radištševille tämä ei riittänyt. Pietarin tullin päällikkö kritisoi kolonialismia ja suosittaa orjatyöllä tuotettujen tavaroiden torjumista. Matkasta löytää pohjaa vasta viime vuosina laajempaan tietoisuuteen nousseille eettiselle kuluttamiselle ja reilulle kaupalle.

Matka luiskahti epähuomiossa läpi Pietarin sensuurista. Katariina ІІ:n luettua opuksen Radištšev karkotettiin 10 vuodeksi Siperiaan. Myöhemmin Radištšev sai palata Pietariin virkaan, mutta päätyi itsemurhaan.

Teoksessa on seikkaperäinen selitysosio, josta saa tietää mm. sen, että automerkkinä tunnettu Lada on myös muinaisslaavien rakkauden jumalatar.

Aleksandr Radištšev: Matka Pietarista Moskovaan (suom. Johannes Remy). Gaudeamus 2007.

Ville Ropponen

Julkaistu Kalevassa 02.03.2007.

FacebookTwitterGoogle+LinkedInVKWordPressBlogger PostLiveJournalTumblrTelegramWhatsAppSMSEmailGoogle GmailOutlook.comMail.RuPrintFriendly

Leave a Reply