Sitra: We and they – Russia in comparative perspective

Sitran tiedote 25.6.2007

Miksi Venäjän kilpailukyky laahaa edelleen jäljessä länsimaihin ja joihinkin muihin kilpaileviin, uusiin markkinoihin verrattuna? Ennen kaikkea: mitä Venäjän pitäisi tehdä kilpailukykynsä parantamiseksi ja välimatkan lyhentämiseksi? Nämä kysymykset ovat äärimmäisen tärkeitä tämän päivän Venäjällä.

Tänään julkaistava teos We and They: Russia in Comparative Perspective (‘Me ja he: Venäjä vertailevasta näkökulmasta’), jonka ovat toimittaneet Vladimir Mau, Alexey Mordashov ja Evgeny Turuntsev, koostuu kuudesta artikkelista, joissa analysoidaan Venäjän nykyistä kilpailukykyä eri näkökulmista. Kirjoittajat ovat eturivin venäläistutkijoita, jotka valottavat Venäjän kilpailukykyä historiallisten, taloudellisten, kulttuuristen, sosiologisten ja maantieteellisten tekijöiden kautta. Venäjällä teos on osoittautunut tärkeäksi sysäykseksi keskusteluun maan kilpailukyvyn parantamisesta. Suomalaisia ja kansainvälisiä lukijoita se puolestaan auttaa ymmärtämään Venäjää ja venäläistä ajattelua. Makrotaloudellisen tason lisäksi teos kertoo venäläisten yksilöllisestä ajattelutavasta ja auttaa ymmärtämään venäläisiä organisaatioita ja niiden toimintatapoja.

Venäjän ymmärtämisessä on menestyksen avain

– Nyky-Venäjän kilpailuympäristön tuntemus on avain menestykseen, sanoi Sitran yliasiamies Esko Aho avauspuheenvuorossaan. – Kirjasta saa arvokasta tietoa venäläisestä argumentaatiosta. Kirjan kirjoittamiseen johtava vuoropuhelu sai alkunsa Suomessa vuonna 2003, ja Sitralla on ilo julkaista se englanninkielisenä suomalaiselle ja kansainväliselle lukijakunnalle, Aho jatkoi.  

– Teos antaa mielenkiintoista tietoa Venäjän kehityksestä sosiaalisesta ja taloudellisesta näkökulmasta katsottuna, kun vertailukohtana ovat muut kehittyneet maat, sanoi professori Vladimir Mau. – Venäjän muutosvaihetta pidetään usein hyvin erilaisena vastaaviin länsimaisiin ilmiöihin verrattuna. Tämä analyysi osoittaa, että Venäjä kulkee yleensä samaa rataa. Se on tärkeä tieto, jos haluaa ymmärtää Venäjän kehityksen perussuuntia.
 
– Kirjasta saa vastauksen kysymykseen: “Miksi Venäjä ei ole Suomi?”, jonka suomalaistutkijat esittivät sarjan edellisessä tutkimuksessa. Uudessa teoksessa Venäjää ei verrata pelkästään Suomeen vaan myös viiteen muuhun johtavaan kansakuntaan. Toivomme, että kirja auttaa meitä venäläisiä ja ulkomaisia lukijoita oppimaan lisää Venäjästä. Yhtiöllemme oli suuri ilo saada olla mukana tukemassa tällaista tutkimusta, sanoi varatoimitusjohtaja Alexei Germanovich Severstal OAO:sta.

– Tämä teos on tuhti tietopaketti venäläisestä akateemisesta argumentaatiosta, sanoi ekonomisti Simon-Erik Ollus Suomen Pankista puheenvuorossaan julkistamistilaisuudessa. – Artikkelit ovat keskenään melko erilaisia eivätkä anna yleisohjetta siitä, mitä Venäjän pitäisi tehdä kilpailukykynsä parantamiseksi, mutta kirjan luettuaan ymmärtää paremmin syitä, jotka ovat johtaneet nykytilanteeseen, hän jatkoi.

– Kyse ei ole maantieteestä vaan kulttuurista, väittää Vladimir Kagansky analyysissään. – Venäjä ja Suomi ovat rakentaneet hyvin samankaltaiselle, neutraalille pohjalle keskenään varsin vastakkaiset kulttuurimaisemat: Suomi kehittää resurssejaan kun taas Venäjä kerää uusia resursseja vain tuhlatakseen ne. Maantieteellinen determinismi – jonka mukaan erot taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä voidaan selittää pelkällä maantieteellä – nauttii edelleen suurta suosiota Venäjällä muttei kerta kaikkiaan toimi enää.

– Ortodoksisen uskon piirteet selittävät pitkälle Venäjän takapajuisuutta, kirjoittaa Igor Yakovenko artikkelissaan. Hän vertaa venäläistä yhteiskuntaa saksalaiseen, suomalaiseen, italialaiseen, yhdysvaltalaiseen, brasilialaiseen ja eteläkorealaiseen. Hän osoittaa mielenkiintoisella tavalla, kuinka kaikki protestanttiset yhteiskunnat on jo modernisoitu, kun taas katolisista maista vain muutama on siinä onnistunut. Kaikki ortodoksiset yhteiskunnat, Venäjä niiden joukossa, ovat laajassa kriisissä, ja islamilaisesta maailmasta vain maallistunutta Turkkia voidaan taloudellisessa mielessä pitää melko modernina maana.

– Venäläinen työetiikka muistuttaa paljon israelilaista, saksalaista, itävaltalaista ja suomalaista työetiikkaa, väittää Elena Danilova artikkelissaan. – Venäjä on enemmän individualistinen kuin kollektivistinen, enemmän feminiininen kuin maskuliininen. Siksi amerikkalaiset liiketoimintamallit eivät tänne oikein sovi.   – Venäläisille työ on enemmän etusijalla kuin suomalaisille, saksalaisille ja amerikkalaisille, väittää Vladimir Magun. – Venäläinen arvostaa palkkaansa ja on valmis vaihtamaan vapaa-aikansa työhön mutta ei ole innokas ponnistelemaan lujemmin työnsä eteen, mikä kuitenkin on tarpeen huipputulosten aikaansaamiseksi.

Kirjan viidennessä artikkelissa Irina Soboleva vertaa Venäjän inhimillistä kehitystä ja etenkin työmarkkinatrendejä Saksan, Yhdysvaltojen, Italian, Suomen, Etelä-Korean ja Brasilian vastaaviin. Venäjä on ryhmän ainoa maa, jossa YK:n inhimillisen kehityksen indeksiin (HDI) perustuva kehitys on taantunut sitten vuoden 1980, ja näistä valtioista vain Brasilia saa huonommat pisteet kuin Venäjä. Venäjä saa huomattavasti paremmat pisteet koulutustasostaan, mutta venäläinen kouluopetus on tehotonta.

– Vain lakeja noudattava ja poliittisesti vakaa valtio voi olla kilpailukykyinen, kirjoittaa Vladimir Rukavishnikov. – Länsimaissa poliittinen luottamus demokraattisiin instituutioihin on vahva, mutta Venäjän kaltaisissa kehittyvissä maissa ihmiset eivät oikein luota poliitikkoihin. Sanotaan, että markkinatalous voi kehittyä ilman aitoa demokratiaa, ja siksi demokratiaa ei aina pidetäkään nopean talouskasvun välttämättömän ehtona. Tällaisessa ajattelussa ei kuitenkaan oteta huomioon sitä tosiasiaa, että heikoin kilpailukyky on nykyään maissa, joissa on varsin epädemokraattinen valtionjohto ja korruptio rehottaa.

Sitran Venäjä-ohjelma on synnyttänyt keskustelua Suomen talousstrategiasta Venäjällä ja auttanut osaltaan suomalaisyrityksiä asettumaan venäläisille markkinoille. We and They avaa venäläisen näkökulman näihin aiheisiin ja toimii myös erinomaisena oppaana suomalais-venäläiseen yhteistyöhön.
 

Lisätietoja  

Johtaja Maaret Heiskari, Sitra (09) 6189 9467, etunimi.sukunimi@sitra.fi  

Julkaisun tiedot
We and They: Russia in Comparative Perspective
V. A. Mau, A.A. Mordashov and E. V. Turuntsev (Eds.) Helsinki: Sitra, 2007. ISBN 978-951-563-587-7.

11.7.2007 15:10:50

http://www.sitra.fi/fi/Ajankohtaista/Tiedote_2007-06-25.htm

 

 

.

FacebookTwitterGoogle+LinkedInVKWordPressBlogger PostLiveJournalTumblrTelegramWhatsAppSMSEmailGoogle GmailOutlook.comMail.RuPrintFriendly
2 Comments
  1. Venäjän talous on kasvanut keskimäärin n. 7% vauhdilla vuodesta 1999 lähtien. Naapuri-Ukrainaan verrattuna Venäjän kasvu on ollut huomattavasti ripeämpää.

    1) RTS-indeksin kehitys vuosina 2000-2007:

    2000 – 143
    2001 – 260
    2002 – 359
    2003 – 567
    2004 – 614
    2005 – 1125
    2006 – 1922
    2007 – 2000

    Venäläisten osakkeiden keskimääräinen arvo on lähes 20-kertaistunut seitsemässä vuodessa. Ei hullummin.

    2) Valuuttavirta
    2000 -$25 miljardia
    2001 -$15 miljardia
    2002 -$8 miljardia
    2003 -$2 miljardia
    2004 -$8 miljardia
    2005 +$1 miljardia
    2006 +$42 miljardia

    Valuuttavirta oli negatiivinen vuoteen 2005 asti, jolloin Venäjälle siirtyvän valuutan määrä ylitti Venäjältä pois siirtyvän valuutan määrän. Viime vuonna tuo erotus oli peräti $42 miljardia, ja tänä vuonna erotus tulee olemaan vieläkin suurempi.

    3) Venäläisten yritysten osakeantien kokonaistuotto:

    1991-2002 $0.64 miljardia
    2003 $0.14 miljardia
    2004 $0.55 miljardia
    2005 $4.55 miljardia
    2006 $20.1 miljardia

    Vuosina 1991-2002 osakenantien yhteinen tuotto oli vain 640 miljoonaa dollaria, eli vuosittain keskimäärin 58 miljoonaa dollaria. 58 miljoonaa dollaria vuotta kohden Venäjän kokoisessa valtiossa! Voitteko kuvitella? Näin siis “demokraattisella” 1990-luvulla.

    Vuonna 2004 venäläisten osakeantien kokonaistuotto lähes saavutti vuosien 1991-2002 osakeantien kokonaistuoton ollen $550 miljoonaa.

    Vuonna 2006 osakeantien kokonaistuotto oli jo 20,1 miljardia dollaria, eli lähes neljä kertaa suurempi kuin vuonna 2002. Vuoden 2006 osakeantien kokonaistuotto oli 34,5 -kertainen vuosien 1991-2002 keskiarvoon verrattuna.

    Vuonna 2007 osakeantien kokonaismäärä on edelleen vahvassa kasvussa, ja osakeantien kokonaistuotto noussee yli 50 miljardin dollarin, joka on lähes satakertainen vuosien 1991-2002 keskiarvoon verrattuna.

    Miten kommentoitte sitä, että vuonna 2007 osakeannit Venäjällä tuottavat lähes sata kertaa enemmän kuin vuosina 1991-2002 keskimäärin? Miksi näin tapahtuu?

    Suorien ulkomaisten investointien määrä on seitsenkertaistunut vuosina 2000-2006. Vuonna 2000 suorien ulkomaalaisten investointien arvo Venäjällä oli $4,4 miljardia, kun se vuonna 2006 oli $31 miljardia.

    Vuonna 2007 suorien ulkomaalaisten investointien määrä nousee lähelle $50 miljardia. Vuoden 2007 ensimmäisen kuuden kuukauden aikana Venäjä sai enemmän suoria ulkomaalaisia investointeja kuin vuosina 1991-2000 yhteensä!

    Inflaatio oli vuonna 2000 36%, kun se vuonna 2006 oli enää 9%. Tällä hetkellä inflaatio on 7%.

  2. No joo, pitää kai edes lauseen verran kertoa että Venäjän talous vielä rakentuu hyvin pitkälle energian vientiin, ja talouden kasvu on seurannainen energiahintojen noususta. Raakaöljyn maailmanmarkkinahinta oli 1/1999 13 dollaria barrelista ja 12/2006 63 dollaria, nousua siis lähes viisinkertaisesti.

    Kyllähän Baltian maat ovat pystyneet kasvattamaan taloutensa Venäjää paremmin, eikä se ole tapahtunut demokratian kustannuksella. Pitkässä juoksussa taloudellinen hyvinvointi korreloituu vahvasti yhteiskunnan kansanvaltaisuuteen ja vastaavasti negatiivisesti korruptiotasoon. Venäjän kasvava demokratiavaje ja yhä paheneva korruptio antavat tältä osin viitteitä nykyisen kehityksen riskeistä.

Leave a Reply