Uralilainen ikkuna

Media_httpiimgurcomn8_hhuze

Ville Ropposen uusi esseekirja kertoo jännittävästi suomalaisten kielisukulaisista, joita uhkaa niin vähemmistökieliä tappava globalisaatio kuin nyky-Venäjän tyly yhtenäistämispolitiikkakin. Ropponen kuvailee repressioita aktivisteja vastaan, jännittäviä kirjailijatapaamisia ja luontouskon rituaaleja pyhissä lehdoissa.

Venäjä on ristiriitaisista aineksista koottu hybridi, kulttuuriselta monimuotoisuudeltaan ainutlaatuinen maailmassa. Sen itseymmärrys monoliittina häiritsee Venäjän kehitystä. Tänään globalisaation rautakorko työntää pieniä kieliä näkymättömyyteen yhä nopeammin. Niiden ääni hukkuu markkinoiden ja valtakielten monologiin.

Maailman yhteen muottiin sullova globalisaatio on yhdistetty kapitalistisiin markkinavoimiin, mutta samaa yhdenmukaistamista edisti myös sosialistinen teollisuusutopia. Uralilaisen ikkunan peruskysymys onkin pienten kansojen identiteetti. Onko niiden modernisoituminen mahdollista omaehtoisesti, itseään kadottamatta?

http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kulttuuriuutiset/2877924/sukukansojemme-vaihtoehdot

FacebookTwitterGoogle+LinkedInVKWordPressBlogger PostLiveJournalTumblrTelegramWhatsAppSMSEmailGoogle GmailOutlook.comMail.RuPrintFriendly
One Comment
  1. Lue myös Jukka Mallisen pitempi kirja-arvostelu Minun Venäjäni -blogissa:

    Ville Ropposen esseekirja Uralilainen ikkuna on tärkein ja pysähdyttävin puheenvuoro uralilaisesta yhteydestämme vuosikausiin. Se ei rajoitu museoihin, kulttuuri- ja kielireservaattien tekohengitykseen, vaan nostaa esiin uralilaisuuden kohtalonkysymykset. Ropponen sanoo suorat sanat niin vähemmistökieliä tappavasta globalisaatiosta kuin nyky-Venäjän kansallisuuspolitiikastakin. Kirja esittää sukukansojemme modernisaatiolle ja henkiinjäämiselle myönteisen ohjelman, joka voi antaa uutta potkua myös nykysuomalaiselle identiteetille.

    http://minunvenajani.blogspot.fi/2012/09/ikkuna-uraliin-ville-ropponen.html

Leave a Reply