Venäjä taktikoi yhä kylmän sodan tähteillä

HS Vieraskynä 25.6.2007

Sen sijaan, että Venäjää olisi arvosteltu, päädyttiin sitä tyynnyttelemään ja hyvittelemään, toteaa Hiski Haukkala, Ulkopoliittisen instituutin tutkija.

Viime aikoina Venäjän ja lännen välisissä suhteissa on havaittu poliittisten jännitteiden kärjistyneen huolestuttavasti. Hampaiden narskutus on kuitenkin ollut pitkälti yksipuolista Moskovan nostaessa retorisia panoksiaan. Länsi ei ole lähtenyt peliin mukaan vaan on korostanut vastakkainasettelun olevan taakse jäänyttä aikaa Euroopassa.

Lännen sovitteleva ote ei kuitenkaan ole Venäjän retoriikkaa hillinnyt. Ensin Venäjä uhkasi vetäytyä tavanomaisia aseita Euroopassa säätelevästä Tae-sopimuksesta. Sittemmin Yhdysvaltain kaavailema ohjuspuolustusjärjestelmä poiki tukun heikosti varjottuja uhkauksia ydinasevarustelun ja -uhkan palaamisesta Eurooppaan.

Jo pienimuotoiselta kylmältä sodalta vaikuttanut tilanne on kuitenkin rauennut yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Ensin Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ilmoitti, että Venäjä ei sanoudukaan irti Tae-sopimuksesta. Myös taannoinen G8-kokous Heiligendammissa Saksassa sujui paljon pelättyä paremmissa tunnelmissa.

Yhteenoton sijaan nähtiin presidentti Vladimir Putinin ja lännen johtajien hymykampanja ja hyvähenkinen kokous, jonka liepeillä Venäjä teki yllättävän tarjouksensa yhteistyöstä ohjuspuolustuksessa Azerbaidžaniin sijoitettavan yhteisen tutka-aseman muodossa.

Tämä Venäjän ja lännen välien “lientyminen” on otettu helpotuksella vastaan läntisissä medioissa. Pintakuohun sijaan huomion tulisi kuitenkin kiinnittyä otsikkojen taustalla vaikuttaviin prosesseihin.

Olennaista on huomata, että nykyinen liennytys on yhtä epätodellinen kuin sitä edeltänyt Venäjän sapelinkalistelukin. Molemmat ovat vain Venäjän taktisia siirtoja, joilla se hakee itselleen lyhyen aikavälin etua – kahdella tavalla.

Ensiksi, ärhentely auttaa Kremliä pönkittämään kansainvälistä asemaansa. Tämä onnistuu lähinnä vain lämmittämällä uudelleen kylmän sodan aikaista sanastoa ja repertoaaria.

Viime vuosien vahvasta talouskasvusta ja energiavaroistaan huolimatta Venäjällä on vielä matkaa maailman mahtavien joukkoon. Taloudellisesti Venäjä ei kykene kilpailemaan Yhdysvaltain, Euroopan, Kiinan tai Intian kanssa.

Myös niin sanotun pehmeän voiman eli kulttuurisen ja poliittisen vaikutusvallan käytössä Venäjä jää esimerkiksi Euroopan unioniin verrattuna auttamattomasti toiseksi.

Kiinnittäessään huomion perinteiseen suurvalta-agendaan esimerkiksi ydinaseista puhumalla Venäjä käyttääkin oikeastaan viimeistä sille jäänyttä valttikorttia. Näin se myös usein onnistuu vangitsemaan maailman, tai ainakin Euroopan, huomion vaatimuksiinsa.

Toiseksi, kiristämällä suhteitaan länteen Kreml torjuu Venäjän kannalta hankalia kansainvälispoliittisia tilanteita. Tähän on tarvetta etenkin lähestyvien parlamentti- ja presidentinvaalien alla.

Venäjän viimeaikainen hyökkäily ja sen äkillinen laantuminen selittyvätkin laajemmalla lännen ja Venäjän välisten suhteiden huononemisella.

Viime vuosina Venäjää on yltyvästi arvosteltu demokratian, sananvapauden ja ihmisoikeuksien puutteesta. Arvostelu on voimistunut erityisesti viime syksynä tapahtuneen toimittaja Anna Politkovskajan murhan jälkeen.

Kuluneen kevään aikana etenkin Yhdysvallat teki julkisesti selväksi, että se aikoo käyttää G8-kokousta moittiakseen Venäjää julkisesti.

Vaalien alla Kremlille on olennaista säilyttää kulissi, joka kertoo maan palanneen maailman suurten valtojen joukkoon, eikä sillä ole aikomustakaan kuunnella julkisia nuhdesaarnoja sisäisistä asioistaan.

Lännensuhteitaan kiristämällä Venäjä halusi viedä lännen poliittisten johtajien ja median huomion pois G8-kokouksen uhkaavasta, Venäjän kannalta kielteisestä agendasta. Tässä Venäjä onnistuikin erinomaisesti: sen sijaan, että Venäjää olisi Saksassa arvosteltu, päädyttiin Moskovaa nyt tyynnyttelemään ja hyvittelemään julkisuudessa.

Presidentti Bushkin vältti kärjistämästä tilannetta. Hän tosin toteutti uhkauksensa ripittää Venäjää mutta teki sen Prahan-puheessaan, jota Putin ei ollut kuulemassa. Puheen vaikutus jäi käytännössä olemattomaksi, sillä sitä seuranneessa G8-kokouksessa myös Yhdysvallat pönkitti Moskovan valta-asemaa.

On osittain mysteeri, miksi Venäjä onnistuu toistuvasti pelissään. Kenties kylmän sodan kaiuilla on niin tenhoava voima, että ne tehoavat etenkin Euroopassa nykyisistä realiteeteista huolimatta.

On myös mahdollista, että jo valmiiksi lukuisissa ulkopoliittisissa ongelmissaan kamppaileva Yhdysvallat ei katso Venäjää niin suureksi uhkaksi, että riitelyyn sen kanssa haluttaisiin tai voitaisiin juuri nyt uhrata energiaa.

Venäjän menestys pelissään ei kuitenkaan lupaa hyvää. Se vie alati kauemmaksi toiveita Venäjän integroitumisesta eurooppalaisiin rakenteisiin ja lisää siten uusien jakolinjojen mahdollisuutta alueella. Näin ollen Venäjän ja lännen välit eivät ole ratkaisevasti parantuneet.

Venäjä on pannut ärhentelyn hetkeksi syrjään mutta voi kaivaa sen tilaisuuden tullen helposti esiin. Venäjän näyttävä taktinen lyhytsyöttöpeli, jolle länsi näyttää olevan voimaton, jatkunee siis myös tulevaisuudessa.

HISKI HAUKKALA

Venäjä taktikoi yhä kylmän sodan tähteillä
Kirjoittaja on tutkija

Ulkopoliittisessa instituutissa..

FacebookTwitterGoogle+LinkedInVKWordPressBlogger PostLiveJournalTumblrTelegramWhatsAppSMSEmailGoogle GmailOutlook.comMail.RuPrintFriendly

Leave a Reply