Vienankarjalaiskylä pyrkii maailmanperintökohteeksi

PanozeroSuomen tiedotusvälineet ovat uutisoineet Vienan Karjalassa (Venäjän Karjalan Tasavallassa) sijaitsevaa Paanajärven kylää koskevaa tuoretta tapahtumaa, joka herättää toiveita arvokkaan perintökohteen pelastumisesta.

Kylä, joka on Vienan vanhimpia, ja arvokas humanistisille tieteille, suunnitellaan  upottaa tekojärven veden alle mikäli jo neuvostoaikana laaditun suunnitelman mukaan alueelle rakennetaan vesivoimalaitos. Karjalan tasavallan etevien tutkijoiden kirjoittama ja Venäjän tiedeakatemian akateemikko V.P. Orfinskin toimittama monitieteellinen tutkielma Paanajärvestä on nyt julkaistu englanninkielisenä.

Jukaisulla pyritään edistämään Paanajärven pääsemistä yhdeksi YK:n tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon maailmanperintökohteista. Kuuluminen Unescon maailmanperintökohteiden listaan pelastaisi Paanajärveä upottautumisesta sähkövoimalan tekojärven alle Venäjän suullista ja aineellista perinnettä symboloivan Kitezh-linnan tavoin.

Paanajärven vaalimiseen ja siinä säilyneiden eri perinteden elvyttämiseen ja tutkimiseen on vuosikymmeniä panostettu valtakuntarajan molemmilta puolin. Vaalimishankkeen alullepanijana tunnetaan Kuhmossa toimivan kalevalaisen runokulttuurin Juminkeko-tiedotuskeskuksen johtaja Markku Nieminen.

Kesällä 2008 englanninkielisen tutkielman venäjänkielinen alkuperäislaitos (445 sivua, kuvitus) “Панозеро: сердце Беломорской Карелии” julkaistiin Petroskoissa Juminkeko-säätiön ja EU:n tuella vuonna 2003. Laajaan monitieteelliseen tutkielmaan ovat panostaneet akateemikko Orfinskin lisäksi mm. etnologit Aleksi Konkka, Olga Nabokova ja Jelena Jäskeläinen, folkloristit Niina Lavonen ja itse Markku Nieminen, paikannimistöä tutkiva kielitieteilijä Denis Kuzmin, sekä historioitsija Irina Tshernjakova.

Tutkielman liitteenä on julkaistu alkuperäistä suullista kerrontaa, jota oli tallennettu pitäjässä pääosin 1990-luvulla. Fokloristista kenttätyötä Paanajärven pitäjässä ovat tehneet mm. Aksel Borenius 1870-luvulla, Lönrrotin poluilla Kalevalan laulumailla v. 1894 vaeltaneet runonkerääjät: kuluisa valokuvaaja Into K. Inha ja K. Karjalainen, mutta jo ennen Lönnrotin runonkeruumatkoja — A.I.Sjögren vuonna 1826.

Kirjassa ei ole ainoastaan luonnehdittu tieteellisesti, vaan myös runsaalla kuvituksella havainnollistettu valokuvilla, sekä tuoreimman kenttätyön sadolla, että arkistoaineistolla. Valokuviin on ikuistettu mm. pitäjän ainutlaatuista hirsipuista rakennustaidetta, kansantansseja, vuosiriittejä ja kyläprasniekkoja, pukuperinnettä ja kotitekstiileja, rukkeja, kangaspuita ja muita käsityövälineillä sekä pitäjän ainutlaatuisia venetyyppejä.

Käsityön eri taidot, mm. miesten taitama veneenveisto ja naisten hallitsema kutominen ja kehruu, onkin elvytetty kylässä Juminkeon toimesta, mikä tulee parantamaan tämän suur-Venäjän luoteiskolkan työllistymistä. Seudulla säilynyt Kemijoen uittoperinne ei ole yhtä hyvin tallella  missään muualla, joten kylä pystyy tarjoamaan arvokasta aineistoa etnologiselle tutkimukselle.

Maailman kulttuurimuistomerkkejä suojelevan World Monument Watch -järjestön sadan uhanalaisimman kulttuurikohteen listalla Paanajärvi on ollut kaksi kertaa, viimeksi vuosina 2000-2001. Silloin Venäjän sähkötuotantomagnaattien aloitteesta Karjalan tasavallassa herätettiin henkeen Venäjällä neuvostoaikana laadittua suunnitelmaa, jonka mukaan Kemijoen seudulle oli määrä rakentaa vesivoimalaitos, joka upottaisi Paanajärven.

Paanajärvi on Kemijoen viimeinen karjalaiskylä, myös se on ehkä vahin, koska oli mainittu asiakirjoisa jo Novgorodin Lapin pogostana.

http://www.yle.fi/uutiset/kulttuuri/oikea/id96332.html

FacebookTwitterGoogle+LinkedInVKWordPressBlogger PostLiveJournalTumblrTelegramWhatsAppSMSEmailGoogle GmailOutlook.comMail.RuPrintFriendly

Leave a Reply